Kameran muistikortti päätti jälleen tuottaa taidepläjäyksen.

Pari keinonahkaista laukkua. Toinen omaan käyttöön ja toinen myyntiin.

Sisareni tekemistä kovetetuista pitseistä syntyi joulua silmälläpitäen ikkunakoristus. Sisareni tekemisiä voi seurata blogissa Villa Variksenmarja.

Tällä kertaa lusikat taipuivat pieniksi naulakoiksi

 Tässä juotos ei oikein susostunut onnistumaan ja tinaa jäi näkyviin. harjoittelun paikka siis.

Taas on vanhat lusikat koruiksi muuttuneet.

Syksyinen asetelma portaille..eikä maksanut mitään, vain käynnin takapihalla.

Uuden mallisia tuulikelloja

Messut tulossa. Tarvitsin pieniä paperikasseja muutaman. En sitten viitsinyt ostaa sataa kassia, niinpä tein sitten itse...tapetista. Toimii!

Pussukoita...

pari uutta olkalaukkua

Me ollaan luovutusiässä, sisäsiistejä ja rokotettuja...

Ja taas kuukuvia...

verhoilutöitä vaihteeksi

 Tuoli jostain 80-luvulta kaipasi pirteää ja modernimpaa ilmettä...

...ja tälläinen ilopilleri siitä sitten tuli.

Kiitoskukkanen sille, joka lahjoitti kasan vanhoja palkintolusikoita.

Ennen ja jälkeen

Lopputulos oli kuitenkin pieni pettymys. Olisin olettanut tuon kuvioinnin jotenkin tulevan enemmän läpi, mutta kiva tästä silti tuli.

Uudet korvikset...

Uusia lusikkakoruja jälleen

Nyt sitten taas onnistuneempi emalointi hopeoituun lusikkaan.

Tässä emali tarttui, piti vaan malttaa lopettaa kuumennus ennenkuin emali olisi ollut ihan valmis, joten tulokseksi jäi hieman röpelöinen pinta, mutta ei haittaa, pääasia, että jäi kiinni.

Riskinottoa emaloinnissa...

Niin, otin riskin hopeoidun lusikan kohdalla. Aiemmin on tullut onnistumisiakin ja sitten niitä ei niin onnistuneita kokeiluita, joihin tämäkin sitten lukeutuu. Hopeointi saattaa riittää emalipinnan tarttumiseen, mutta tällä kertaa pompsahti sitten irti. Olisi ollut kyllä vänkä koru ja kupliva pinta emalissa, mutta ei sitten...

Uusia koruja!

Ja lisää pellavaisia pitsipussukoita