tiistai 10. marraskuuta 2015

Joulu lähestyy. Tässä jo viime talvena aloittamani killutin tahi tuulikello. Oli sitten ihan pirullista saada lastaan reiät. Sitten yksi kurssilaiseni ei antanut periksi ja sai reiät aikaiseksi. Kiitokset hänelle. Nyt sopivat aterimet löytyivät ja tämä lähtee joulumyyntiin.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Leipomuksia

Ollut vaikeampi alkuvuosi äitini sairastuttua. Ei ole tullut tehtyä muuta, kuin perusduunia. Äitini päästyä lopulliseen lepoon, otin perintönä karjalapiirakoiden leipomisen. Äitini teki niitä todella paljon. Ajattele paljon ja kerro se ainakin sadalla. Vuotta kohden määrä oli 10 000-17 000 kpl. Viimeisinä aikoina kotona toki jo vähemmän. Hautajaisiin piti näitä herkkuja kuitenkin tehdä. Piti ensin pari satsia tehdä, että sain komponentit kohdilleen. Puuron ohjeessa sanotaan litran puuroon puoli tl suolaa. Juu ei. Laita reilusti 1,5, jos haluat, että piirakat maistuukin joltakin. Ja kuoreenkin saa laittaa reilulla kädellä. Maistele raakaa kuorta, ja kun suolan maku tuntuu, ollaan oikeilla jäljillä. Itse tein kuoren siinä suhteessa, että ruisjauhoja 3 dl ja vehnää 1. Käytin durum-vehnää, jolloin saadaan siitä kaikki sitko irti. Koitin kyllä 4 suhdeta yhteen, mutta taikina ei pysynyt kasassa. Olis pitänyt vaivata varmaan enempi.




Tärkeä osa leipomista on oheisviihdyke, elikkäs musa. Tässä keittiössä ei olluta radioita, eikä muitakaan poppikoneita, joten känny kattilaan ja instant kaiutin oli siinä.


Puuron levitys on tuskaista kahdella lusikalla. Muistinkin sitten äitini kiasn tähän. Kasta veitsi veteen ja sivele sillä puurot sileäksi ja tasaiseksi matoksi suit sait vaan. Leipomisessa kannattaa käyttää reilusti jauhoja, jos haluat ihanan ohuet kuoret.








Muista taittaa piirakan päät. Tämä suojelee niitä palamiselta.







Piirakka on helpompi siirtää pellille paistinlastan avulla. Oma piirakka oli sellaista kokoa, että pellille mahtuu 15 piirakkaa. Huom! Nämä voi laittaa kylki kylkeen kiinni. Eivät kohoa, pikemminkin kutistuvat uunissa.





Ja tämmösiä niistä sitten tuli. Yhtään ei jäänyt hautajaisista. Ja kun teette, tehkää nyt hyvät ihmiset saman tein sen verran, että pistätte pakkaseenkin vähän. Seuraavaksi teen...tai yritän tehdä cocktaail-kokosia.











sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Asiakastyö. Pieneen boleroon haluttiin näyttävä pääntie.


Kankainen kesäkassi aidolla retrosoljella, joka löytyi nappikaupan uumenista. :-) Ja perään koruja jälleen.



Koiralle pehmoinen peti vanhasta seinävaatteesta.








No niin. Täällä ollaan pitkän tauon jälkeen. Syy tähän on se, että tytär sai oman läppärin ja minä omani takaisin. Tosin menin vaihtamaan nettioperaattoria ja nyt tämä kone lopetti mokkuan kanssa keskustelemisen. Joten pieniä vaikeuksia, kun pitää tyttären kännyn kautta olla yhteyksissä. Tämä kone kun ei myöskään keskustele minkään Lumiankaan kanssa. Höh! No tuossa on taas yksi taidekuva viime talvelta.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Pullosta lyhdyksi

Pinterestissä näin kauniin viinipullosta tehdyn lyhdyn led-valoille. Ajattelinpas kokeilla samaa. Alkuperäisen ajatukseni mukaisesti halusin hieman muuttaa mallia katkaisemalla pullosta kaulan pois. Netistä sitten vihjeitä etsin, että mikä konsti voisi olla helpoin. Oli sitten kiedottu lankaa kaulan ympäri, kasteltu palavaan nesteeseen. Sitten poltettu lanka ja kun palanut liki loppuun kastettu pullo nopeasti kylmään vereen. No netin ohjeissahan nätisti napsahti kaula poikki. Vaan minun pullolleni ei käynyt kuinkaan. Joten tämä katkaistu kaula jää siis odottamaan uutta yritystä. Kuvan tein siten tähän kuvan pulloon kuvan siirtoaineella. No en sitten liiemmin pitänyt siitä sumeasta osasta varsinaisen kuion välissä, joten raaputtelin paperiveitsellä kuvion välit tyhjiksi. Lopputulos oli makuuni turhan röpelöinen ja AIVAN LIIAN TYÖLÄS! Siispä kauppaa ostamaan mattamustaa kontakstimuovia ja siitä leikkasin kuviot irti ja liimasin pullon kylkeen. Helppoa kuin heinän teko, josko sekään enää niin helppoa. Mutta lopputulos oli tosi paljon parempi kuin tuo ensimmäinen vaihtoehto.

Tarjotin naulakkona jälleen


Kynttilätelineitä


Viime jouluna pukki toi kasan vanhoja lautoja, joista silloin heti syntyi yksi hylly. Täksi jouluksi lopuista jalostui muutama kynttiläteline. Tässä niistä kaksi.

Avaimenperiä





Vanhoista piparimuoteista koristeiksi





Teini-ikäisen äitinä olemisen ihanuus

No niin. Viimeisestä päivityksestä onkin vierähtänyt tovi. Syy on hyvin yksinkertainen. Minulla on teini-ikään tullut tytär. Siispä en juurikaan näe tätä rakasta läppäriä kovin usein, saati, että pääsisin ihan näppäimistöä koskettamaan. Olen siis tyytynyt pikaisiin käynteihin "jokoonvalmista"-huuteluiden siivittämänä. Tänään hyödynnän hetkeni, kun teinit onneksi nukkuvat välillä pidempään kuin minä...