Ollut vaikeampi alkuvuosi äitini sairastuttua. Ei ole tullut tehtyä muuta, kuin perusduunia. Äitini päästyä lopulliseen lepoon, otin perintönä karjalapiirakoiden leipomisen. Äitini teki niitä todella paljon. Ajattele paljon ja kerro se ainakin sadalla. Vuotta kohden määrä oli 10 000-17 000 kpl. Viimeisinä aikoina kotona toki jo vähemmän. Hautajaisiin piti näitä herkkuja kuitenkin tehdä. Piti ensin pari satsia tehdä, että sain komponentit kohdilleen. Puuron ohjeessa sanotaan litran puuroon puoli tl suolaa. Juu ei. Laita reilusti 1,5, jos haluat, että piirakat maistuukin joltakin. Ja kuoreenkin saa laittaa reilulla kädellä. Maistele raakaa kuorta, ja kun suolan maku tuntuu, ollaan oikeilla jäljillä. Itse tein kuoren siinä suhteessa, että ruisjauhoja 3 dl ja vehnää 1. Käytin durum-vehnää, jolloin saadaan siitä kaikki sitko irti. Koitin kyllä 4 suhdeta yhteen, mutta taikina ei pysynyt kasassa. Olis pitänyt vaivata varmaan enempi.
Tärkeä osa leipomista on oheisviihdyke, elikkäs musa. Tässä keittiössä ei olluta radioita, eikä muitakaan poppikoneita, joten känny kattilaan ja instant kaiutin oli siinä.
Puuron levitys on tuskaista kahdella lusikalla. Muistinkin sitten äitini kiasn tähän. Kasta veitsi veteen ja sivele sillä puurot sileäksi ja tasaiseksi matoksi suit sait vaan. Leipomisessa kannattaa käyttää reilusti jauhoja, jos haluat ihanan ohuet kuoret.
Muista taittaa piirakan päät. Tämä suojelee niitä palamiselta.
Piirakka on helpompi siirtää pellille paistinlastan avulla. Oma piirakka oli sellaista kokoa, että pellille mahtuu 15 piirakkaa. Huom! Nämä voi laittaa kylki kylkeen kiinni. Eivät kohoa, pikemminkin kutistuvat uunissa.
Ja tämmösiä niistä sitten tuli. Yhtään ei jäänyt hautajaisista. Ja kun teette, tehkää nyt hyvät ihmiset saman tein sen verran, että pistätte pakkaseenkin vähän. Seuraavaksi teen...tai yritän tehdä cocktaail-kokosia.
