Niinhän siinä sitten kävi...

Niin, olin viikon lomalla, mitään kädentaidollista ei pitänyt syntyä. Ainoastaan ajattelin, että jos terapeuttisessa mielessä hyvältä tuntuu, niin sitten. No ensin melkein syntyi kahden neulotun kissan nahkat...vain hännät puuttuu. No sitten osasin ollakkin ihan kaksi päivää tekemättä mitään... jos tarvikeostoksia ei lasketa.  Keskiviikkona oli jo ihan pakko. Syntyi blogissa aiemmin esiintyneet uudet aterinkorut ja suunnitelmat kolmeen koristeeseen, tuulikelloon, valaisimeen ja ikkunakoristeeseen. No torstaina kyläilin ja se meni taas ihan hyvin irtiottona, ihan vaan muutaman reiän porasin lusikoihin illalla. Perjantaina leivoin ja aloitin huonekalujen paikkaamisen...kirjaimellisesti. Sängyn päätyyn piti laittaa paikat, kun kissat rtepineet niin, että superlonit pursuili ulos ja luonnollisesti patjojen kääntäminenhän olisi ollut aivan liian työlästä. Sitten piti käydä alakerran nojatuolin kimppuun, kun sen kulmasta hyökkäsivät heinät ulos. Onneksi kyseessä on aina hämärä huone, jolloin se paikka ei niin kauhean hyvin näy.No kun vauhtiin päästiin viikonloppuna sai pormestarin tuoli 80 % uudet vaatteet, nyt näyttää vähemmän räjähtäneeltä. Sohvan päätykin ja istuinosa kohentuivat. Valunut superlon aseteltiin uudelleen paikalleen istuinosaan ja päädyn räjähtänyt ( lue kissan repimä) osa sai uuden takin päälleen. Onneksi kangasta oli jäänyt yli verhoilutyön yhteydessä. Nyt on koti tekohengitetty taas vähäksi aikaa inasen siistimmän oloiseksi. Hyvä palata töihin...ompelemaan!